Mitä ”vapaus” sinulle siis merkitsee?

Kun aloitan uuden valmennettavan kanssa, yleensä alkuun on yksi tärkeä sana/ajatus, joka nousee esiin:
”vapaus” – toive vapaudesta.

Kysyn silloin aiheesta lisää, että mitä vapaus sinulle merkitsee? Ja kaikki kuvailevat tätä moniulotteista termiä eri tavoin. Osalle se on sitä, että voisi elää sellaista elämää kuin haluaa, eikä välittäisi mitä muut siitä miettii. Osalle se on taas kykyä tunnistaa, mitä oikeasti haluaa elämältä ja rohkeutta lähteä sen perään. Osa kuvailee taas ”boksista” ulos astumista. Osalle se on sitä, että pystyy luottamaan omaan kehoonsa, että se kestää ja voi sitä kautta toteuttaa itseään jne.

Itse olen jäänyt pyörittelemään ajatusta vapaudesta.

Tässä kohtaa ja tällä tietotasolla ”vapaus” tarkoittaa itselleni sitä, että on vapaa ainakin osasta elämää ja itseä määrittelevistä ”menneisyyden kahleista”, jolloin pystyy tekemään valintoja itselleen ja elämälleen omasta totuudesta ja aidosta itsestä käsin. Alla kerron lisää, mihin tämä ajatelma pohjautuu.

”Menneisyyden kahleilla” tarkoitan mm. hermoston opittuja automaattisia selviytymis-/suojautumismalleja – kuten esim. ”taistele tai pakene” -reaktioita erilaisissa konfliktitilanteissa, jotka eivät välttämättä tarvitsisi niistä kumpaakaan – vaan syvempää ymmärrystä, yhteyttä itseen ja turvan kokemusta, josta käsin voi päättää oman toimintansa eikä reagoida automaattisesti paeten tai hyökäten.

Myös muiden liiallinen miellyttäminen ja itsensä pienentäminen muiden hyväksynnän saamiseksi on todella yleinen suojautumisen tapa. Koska ihmisillä on luontainen tarve kuulua laumaan ja ehkä joskus lapsena onkin oppinut piilottamaan sitä, kuka oikeasti on, jotta tulisi paremmin hyväksytyksi porukkaan, tämän kautta voi oppia toimimaan tavalla, joka vielä aikuisenakin ohjaa piilottamaan aitoa itseä, jotta saisi hyväksynnän.

Vasta kun näistä automaattisista suoja-/selviytymismalleista tulee tietoiseksi, voi niitä alkaa tutkimaan ja opetella itselleen uudenlaisia tapoja toimia ja kokea turvaa. Tämä voi mahdollistaa aidon itsensä kohtaamisen ja sen ulos näyttämisen. Mutta samalla kun muuttaa toimintamallejaan, pinnalle alkaa nousta erilaisia tunteita ja pelkoja. Esim. jos on tottunut miellyttämään hyväksytyksi tulemisen tarpeesta: ”mitä jos en tulekaan hyväksytyksi, kun näytän kuka oikeasti olen?”

Kun lähtee syventymään oikeasti itsensä äärelle ja karistelemaan ”menneisyyden kahleita”, tietoisuus lisääntyy, vastuu lisääntyy, valinnat muuttuvat, alkaa kyseenalaistamaan monia asioita itsessä ja ympärillä olevassa elämässä, nousee esiin pelkoja ja erilaisia epämiellyttäviä tunteita, joita pääsee kohtaamaan.

Kyse ei siis ole helposta polusta, vaan syvästä suosta, jossa tarpominen monesti aiheuttaa kysymyksiä, että miksi edes tätä tekee, kun se on niin vaikeaa?

Hermoston tasolle uuden toimintatavan opettaminen vaatii aikaa ja turvan rakentamista sekä malttia. Uusi toimintatapa ei muodostu heti, vaan vaatii sitä, että uutta tapaa toimia harjoittelee tarpeeksi, jotta siitä alkaa muodostua tutumpi ja helpommin saavutettava vaihtoehto vanhalle toimintatavalle.

Mutta mitä pidemmälle pääsee, mitä enemmän oppii kuka oikeasti on näiden suojakerrosten alla ja purkaa vanhaa – sitä enemmän osaa alkaa valitsemaan itselle elämää, joka tuntuu omalta. Se se vasta palkitsevaa onkin.

Tästä aasinsiltana nostankin seuraavan itselle merkittävän ”menneisyyden kahleen”: pelon.

Pelot ohjaa meitä pinnan alta, eikä olla niistä edes yleensä tietoisia.. Pelko epäonnistumisesta, pelko hylätyksi tulemisesta, pelko siitä ettei ole oikeanlainen tai rakastettava, pelko ettei selviä, pelko yksinäisyydestä, pelko riittämättömyydestä, pelko siitä ettei tule nähdyksi tai ymmärretyksi tai että tulee tuomituksi.

Pelkojahan riittää ja ne toimivat salakavalasti siellä pinnan alla vaikuttaen huomaamattamme valintoihimme. Ja näistä valinnoista koostuu meidän elämä ja elämän kokemus.

Jos näistä edes osasta itseä ohjaavista peloista tulee tietoiseksi ja uskaltaa lähteä istumaan niiden äärelle ja ymmärtämään niitä, niin tilalle alkaa tulla uskallusta luottaa itseen ja valita toisin. Tällöin elämää ei enää eletä pelot ohjaksissa vaan oman tietoisen vapaan valinnan kautta – mitä minä haluan itselleni?

Tiesitkö, että peloilla voi olla taustalla jokin suojaava tarkoitus? Ne ovat voineet joskus auttaa meitä lapsina tai nuorempina selviytymään tilanteista, mutta nykypäivänä ne eivät välttämättä enää palvele tarkoitustaan.

Jos haluaa olla vapaa, koen että myös pelkojen ymmärtäminen, tunnistaminen ja kohtaaminen on tällä vapauden polulla avainasemassa.

Seuraava ”menneisyyden kahle” voisi olla: opitut toimintamallit ja uskomukset.

Ollaan kaikki lapsina opittu ympäriltämme, että mikä on ”normaalia” tai ”epänormaalia”, mikä on oikein ja mikä on väärin. Ollaan myös opittu vanhemmilta, sukulaisilta, opettajilta, kavereilta, eri yhteisöiltä tapoja toimia, kohdata muita, olla tilassa ja vaikka ja mitä.

Toisin sanoen, meitä on ohjattu pienestä pitäen, ja nämä opitut tavat, ajatukset, toimintamallit, puhetavat, pelot, uskomukset elämästä ja itsestämme jne. ovat ulkoapäin tulleiden kokemusten kautta rakentuneet osaksi meidän identiteettiä. Ne eivät siis välttämättä ole sisältäkäsin tullutta ”minuutta” tai aitoa itseä, vaan asioita, joita olemme oppineet ympäriltämme ja joihin olemme kasvaneet kiinni – ja joita tänä päivänä saatamme kutsua itseksi. Niistä on muodostunut käsitys siitä, kuka me olemme.

Kun tämä toimintamallien ja uskomusten oppiminen tapahtuu jo niin pienenä, pikkuhiljaa me alamme uskomaan näihin kyseenalaistamatta. Uskomaan siihen, mitä meille on sanottu, esim. ”Ei meidän suvussa ole menestyjiä”, ”et sinä siihen pysty”, ”kunhan on joku työ niin pitää olla tyytyväinen”, ”pitää saada paljon aikaiseksi päivässä, jotta lepo on ansaittu”, ”Olet hiljainen ja se on hyvä asia”, ”Olet liian kovaääninen tai nauravainen”, ”Sinulla on liikaa mielipiteitä”, ”Ei ole normaalia asua paikassa X tai tehdä kutsumustyötä X” jne. Näitä voisi nimetä vaikka kuinka.

Kaikki tiedostamattomat toimintamallit ja uskomukset ohjaavat myöskin pinnan alta niitä päivittäisiä valintojasi ja luottamusta omaan kykenevyyteen – ne ohjaavat esim. sitä, minkä koet olevan sinulle mahdollista. Siksi uskomusten tiedostaminen ja niiden työstäminen on tärkeässä osassa vapautta.

Uskomuksia on helppo saada kiinni: Mieti mikä on sinun superunelmasi ja miten sinne pääset.

Unelmien ja nykyhetken väliin mahtuu aika paljon hidastavia ja estäviä uskomuksia. Mitä sinulle nousi mieleen?

”Enhän minä voi tuollaista saavuttaa”, ”olisi pitänyt aloittaa jo nuorempana”, ”nyt on jo myöhäistä”, ”Ei minulle ole mahdollista tavoitella tuollaista”, ”ei se ole ennenkään onnistunut, ei se onnistu nytkään”…

Itsellä oli ”elämän normien” suhteen aika erilainen lapsuus, joka omalta osaltaan on varmasti vaikuttanut omaan uskallukseen lähteä kohti oman tuntuista elämää.

Olen ensinnäkin identtinen kaksonen, eli en kuulunut alkuunkaan siihen ”normiin”, koska oltiin jo lapsina todella saman näköisiä siskoni kanssa, erotuttiin siis massasta ja sen lisäksi me asuttiin perheemme kanssa 10 vuotta saaressa, jonne siis kuljettiin veneellä, joten senkään puolesta meitä ei opetettu mahtumaan väkisin siihen ”normaaliin elämän muottiin”. Opin siis jo pienenä sen, ettei tarvitse olla samanlainen kuin muut.

Haluan vielä nostaa esiin todella yleisen opitun mallin: elämän suorittaminen. Tätä toimintatapaa olen itsestäni purkanut yli 10 vuotta ja pitkälle olen jo päässytkin.

Miten voisi tunnistaa, mitä oikeasti haluaa, jos on oppinut jatkuvan ”tekemisen” ja ”aikaansaamisen”? Elämä pitää mukamas täyttää erilaisilla hyödyllisillä asioilla ja saada näkyvää aikaiseksi. On venyviä työpäiviä, liian isoja treenimääriä, tapahtumia, tapaamisia, jatkuvaa siivoamista, muiden asioihin puuttumista, itsensä lamauttamista tv-ruudun ääreen, hääräilyä ja sykkimistä suuntaan ja toiseen.

Pysähtyminen tai elämän tahdin hidastaminen tuntuu monille vieraalta ja jopa epämiellyttävältä – pinnalle voi nousta tyhjyyden ontto tunne, tunne siitä, että ”olen turha”, tai vaikkapa yksinäisyys.
Ja juuri noita tunteita paetaan siihen tekemiseen ja suorittamiseen, koska ehkäpä niin joku roolimalleistakin teki tai opetti tekemään, tai sitten se on itse opittu tapa ohittaa niitä epämiellyttäviä tunteita.

Jos tunnistat ylläolevaa itsestäsi, rohkaisen sinua hidastamaan ja oikeasti pysähtymään niiden tunteiden äärelle, joita nousee pintaan, ja kysy, mistä ne kumpuavat ja mitä ne haluavat sinulle viestittää.

Sen jälkeen vain ole niiden äärellä, pyrkimättä ratkaisuun tai eroon niistä. Tunteet tulevat ja menevät.

Tulet pikkuhiljaa oppimaan itsestäsi uutta ja kohtaamaan niitä pinnan alla piileviä asioita, jotka ohjaavat sinua suorittamaan ja kiirehtimään elämää – tuntuuko suorittaminen ja kiire vapaudelta? Vai jatkuvalta selviytymiseltä?

Vielä voisin jotkut ”menneisyyden kahleet” nimetä… hmm.. Elämän tuomat traumat, kiintymyssuhteet ja triggeröitymiset. Nämä liittyy myös ylläoleviin aiempiin nostoihin. Näitä en tässä kohtaa lähde enempää avaamaan.

Halusin tällä kirjoituksella tuoda ilmi, että meihin vaikuttaa niin moni ”menneisyyden kahle” tiedostamattamme ja ne ohjaavat päätöksiäsi, valintojasi, elämäsi kokemusta, turvan tai turvattomuuden kokemusta, sitä että millaisia ihmisiä valitset elämääsi, millaisen työpaikan valitset itsellesi, mitä siedät muilta, millaisia rajoja asetat, mitä uskallat elämälläsi tavoitella, mitkä asiat koet itsellesi mahdollisiksi, mitä teet vapaa-ajallasi, miten nukut yösi, millainen sisäinen puhe sinulla on, miten pysyt suunnitelmissasi tai elämän muutoksissasi, miten luotettava olet itselle ja muille, millainen ystävä/puoliso olet, miten kohtaat konflikteja, millaiselta elämäsi tuntuu sinulle…. lista on loputon.

Tämä teksti on todella intuitiivisesti kirjoitettu. Halusin pitkästä aikaa (yli 6 v tauon jälkeen) kirjoittaa ajatuksiani esille tänne blogiin, jos ne vaikkapa herättäisi sinussa jotain uutta.

Tuntui, että nämä ajatukset halusi päästä minusta esille ja ehkä joku kaipasi lukea juuri näitä tässä kohtaa oman elämän polulla.

Kysyn sinulta vielä…

• Mitä siis vapaus sinulle tarkoittaa?
• Miten vapaaksi koet itsesi elämässäsi?
• Onko vapaa, jos menneisyyden kahleet ohjailevat pinnan alta tiedostamatta, vaikka eläisi elämää, jota luulee haluavansa elää, mutta valintoja on ohjanneet pelot sekä uskomukset, ja hetkeksi pysähtyessä yhä uudelleen ”tyhjä fiilis” nousee pinnalle?
• Onko vapaa, jos on tullut tietoisemmaksi ja sen kautta työstänyt menneisyyden kahleita – kasvanut lähemmäs autenttista itseä sekä omaa totuutta, ja näiden seurauksena pystyy ainakin osan valinnoista tekemään tästä aidosta osasta käsin?

Kiitos, että luit tänne asti.

Jos kaipaat apua omalla vapauden polulla, kohti elämää joka tuntuu omalta, laita minulle viestiä ja jutellaan, miten voisin juuri sinua auttaa yksilövalmennuksen kautta.

nina@hyvinvointivalmennus.fi